Seitsemäntoista ikuisesti

Elokuva etenee kohtuullisesti ensimmäisen tunnin keskittyen Bellan ja hänen isänsä etäisläheiseen yhteiseloon, mutta jumittuu lopulta jauhamaan yhtä ja samaa "ota minut - en saata - antaudun - en voi - ikuisesti sinun" -litaniaa, joka ajaa lopulta epäilemään käsikirjoittaja-ohjaaja valjakon, Melissa Rosenbergin ja Chris Weitzin, täyspäisyyttä.

Viimeiset minuutit venyttävät aikaa sietokyvyn rajoille. Elokuva jähmettyy ja kohmettuu niille sijoilleen, kauniit kuvat pihisevät hengettöminä ja verenvähyys vaivaa jokaista henkilöä.

Suurin ongelma selkeästi on Stephenie Meyerin alkuperäisteksti, joka korniudessaan ja fantisoinnissaan kirvoittaisi jos jonkinmoisiin tulkintoihin.

Lue loput Savon Sanomien Uusikuu-arvostelusta!